Building Pink Castles (2022)
Building Pink Castles
Teokset olivat esillä 5.3.-28.3.2022 Valokuvakeskus Nykyajan studiossa.
FIN/ EN
Rakensin itselleni vaaleanpunaisen linnan korkealle pilviin, siihen taivaan osaan, jossa on aina läsnä auringon nousun vaaleanpunainen kajastus. Kimaltavimmat ja ruusuisimmat rakennusaineet louhin merten syvimmästä pohjasta poralla, jonka kärjessä oli timanttia kovempi yksisarvisen sarvi. Luin korteilta yltäkylläisiä ennusmerkkejä. Rukoilin hengiltä, että linnani pysyisi taivaalla, eikä romahtaisi, vaikka kuinka sitä laajentaisin.
Määräsin linnaani vartioimaan sotureita, jotta kukaan ei uskaltaisi lähestyä sitä. Ansoitin sen ympäristön sekä pilvissä että maan pinnalla. Annoin luomilleni olennoille aseet taistella. Lopulta luovutin linnani olentojen haltuun, sillä en enää itse tuntenut kuuluvani omaan haaveeseeni. Vaaleanpunaisten lasien läpi oli hankala nähdä tarkasti.
Näyttelyssäni Building Pink Castles käsittelen haaveilun ja pilvilinnojen varjopuolia.
Vaaleanpunaisessa haavemaailmassa mikä vain on mahdollista. Kaiken voi rakentaa kauniiksi, kalliiksi ja kiiltäväksi, rakennusaineena on pinkkien unelmien hattara. Mutta mikä on vaaleanpunaisten lasien hinta?
Onko vaaleanpunainen haavemaailma lopulta todellisuutta parempi, muuttaako kimalle mitään? Onko kaikki jo paremmin vai kilistämmekö ylitsekuohuvilla laseillamme toivottomille haaveille, toiveille ja pinkeille fantasioille?
I built myself a pink castle high up in the sky where the aurora is constant and flushes the clouds with a rosy glow. From the deepest depths of the ocean, I drilled and tore the most sparkling and radiant items, with a unicorn’s horn sturdier than a thousand diamonds. I read the cards for the signs of abundancy, and prayed the deities to keep my castle afloat, no matter how many expansions I would want to add to it.
I commanded the soldiers to guard my castle and protect it from anyone approaching it. I lay down traps to earth, and to the heavens, to keep my castle secure. I summoned creatures, and gave them weapons to fight on whatever front they needed. In the end, I gave my castle to the creatures, for I had lost the touch to my dream. It is so difficult to see clearly through the pink haze of a fantasy.
In my exhibition Building Pink Castles, I study the other, darker side of daydreaming and dream castles. In a pink dreamland, anything is possible. Everything can be built beautiful, luxurious and shiny, the building materials are the cotton candy of dreams. But what is it’s cost? Is a pink wonderland better than reality, does glitter change anything? Is everything already better or do we raise our overflowing glasses to empty dreams, hopes and pink fantasies?