Colors Slipped Away from Me (2018)
COLORS SLIPPED AWAY FROM ME
2018
Vuonna 2016 isäni sairastui aivosyöpään. Alle vuosi diagnoosista isä oli jo poissa. Sairaus vaikutti isääni dramaattisesti, hänen todellisuutensa tuntui koostuvan eri-ikäisistä muistoista, unista ja sen hetkisestä todellisuudesta samaan aikaan. Opettelin kommunikoimaan isäni kanssa uudestaan ja etsin hänen kokemusmaailmaansa tarkkaillen ja kuunnellen. Olin hänen kanssaan lähes joka päivä. Joskus hän muisti minut, joskus ei. Sairauden aiheuttama muistamattomuus satutti ja tieto sairauden lopullisuudesta aiheutti surua. Keväällä 2017 aloin hahmottelemaan kokemuksiani visuaalisesti. Tutkin ottamiani kuvia ja videoita joita kuvasin isäni sairaalassaolon aikana ja huomasin niissä yhtäläisyyksiä.
Teoskokonaisuudessa tutkin valikoivan ja vääristyneen havainnon ja sekoittuvan muistin yhtäläisyyksiä. Miten henkilö, jonka muisti ei toimi totutulla tavalla ja jonka todellisuus on unenkaltainen jatkumo menneisyyden, tämän hetken ja unien todellisuuksia havaitsee maailmaa? Videoteoksen kuvavirran sattumanvaraisuus pyrkii toistamaan havaintotapaa, jossa todellisuus sekoittuu unenkaltaisiin muistoihin.
Mustavalkoinen kuvasarja hakee muotoa sille, miten suru ja pelko vaikuttaa havaintokykyymme viemällä värit maailmasta, syventää pimeän ja valon välistä kontrastia ja käsittelee mieluummin yksityiskohtia kuin laajoja kokonaisuuksia. Digitaaliset kollaasit valotauluilla ovat kuviteltuja lääketieteellisiä kuvauksia aivoista otetuista viipalekuvista.
COLORS SLIPPED AWAY FROM ME
2018
In 2016, my father was diagnosed with brain cancer. Less than a year after the diagnosis, my father was gone. The illness affected him dramatically; his reality seemed to consist of memories of different ages, dreams, and the present reality all at once. I had to learn to communicate with my father again, searching for his world of experience by observing and listening. I was with him almost every day. Sometimes he remembered me, sometimes he did not. The forgetfulness caused by the illness hurt, and the knowledge of its finality caused sorrow. In the spring of 2017, I began to visually sketch my experiences. I examined the photos and videos I had taken during my father’s time in the hospital and noticed similarities in them.
In this body of work, I explore the similarities between selective and distorted perception and fragmented memory. How does a person, whose memory does not function in the usual way and whose reality is a dream-like continuum of past, present, and dream realities, perceive the world? The randomness of the video stream in the artwork aims to replicate the perception, where reality blends with dream-like memories.
The black-and-white photo series seeks to shape how grief and fear affect our perception, stripping colors from the world, deepening the contrast between darkness and light, and focusing more on details than on broad wholes. The digital collages on light panels are imagined medical representations based on brain slice images.
Yksikanavainen videoinstallaatio /
Single channel video installation
6’00”
Full HD, 16:9
Väri / Color
