My Life as an Imaginary Horse
My Life as an Imaginary Horse
Taidekeskus Mältinrannan studio
5.1.-28.1.2025
Hevonen on läsnä tässä huoneessa. Sun hengitys on yhteydessä siihen samaan heinänhajuiseen lämpimään höyryyn, jota hevoset hengittää niiden pehmeän turvan kautta. Täällä sä saat aistia hevosen rauhoittavan läsnäolon. Tuntea sen sileän karvan, kehosta huokuvan voiman ja lämmön. Kuulla sen äänen, kun se rouskuttaa heinää, puhaltaa ilmaa ulos sieraimista. Kaikki mun aiemmat hoitohevoset ovat tässä huoneessa. Ja ponit myös.

Punnitse sun sydän ja tutki omaa suhdettasi kaviollisiin. Oletko sä hevostyttö? (Hevostyttöys on mahdollista kaikille. Ainakin väliaikaisesti.) Oletko sä yksisarvisten jahtaaja, tallityöläinen, huippuratsastaja vai se yks ärsyttävä tyyppi tallilla? Pelkäätkö sä hevosia? Jos sä olisit hevonen, olisitko sä kylmä- vai lämminverinen? Mä joskus mietin, et jos mä näkisin hevosen tässä ja nyt, mitä mä sanoisin sille.
Mä olen juonut vettä hevosen kanssa samasta astiasta. Oon jakanut mun eväät useasti yhden Kiltsin kanssa. Mä haluaisin joskus kokeilla olla hevonen. Joskus musta tuntuukin siltä, että olisin. En tiedä miksi. Jotenkin niiden kanssa joutuu olemaan enemmän itsensä. Unohtamaan sellaisen esittämisen.
Mutta mun hevoisuus ei ole sitä, mitä monet tuntuu hevosessa arvostavan. Jotain tiettyä ulkonäköä, väriä, askellusta, sukulinjaa, voimaa, nopeutta, mittasuhdetta, käytettävyyttä, mukautuvaisuutta milloin mihinkin. Nuo edellä mainitut ovat jotain aivan muita ominaisuuksia. Mun hevoisuus liittyy kuuntelemiseen, herkkyyteen, uteliaisuuteen, riehakkuuteen ja ennen kaikkea luottamukseen mun ympärillä oleviin olentoihin. Hevostyttöys on sitä.
Ja on se sitäkin, että joskus tekisi mieli potkaista.
Ps. Mulle voi kirjoittaa ajatuksia ja arvostan myös, jos otat kuvia niin merkkaat mut someen!
T: Niina
@niinakiiveriartist
www.niinakiiveri.net